Photodiary

-häkkilintu-

Kuinka rumasti kaunis leijuu, kaivossa

silmissään veden kimallus, pään ympärillä kruunu.

Hänen sammaleinen sydän loistaa lämpöä

jota rautainen käsi puristaa, se ei petä.

Iloinen nauru vapauttaa perhosen,

lapsuudenmaisemaan saapuu uneton uskollisuus

siellä on hiljaisen läpinäkyvää

jotain korsia polun varrella odottaa poimijaa

tahtoisin lähteä alusta etsimään voimaa.

Ovi on avoin.

IMG_2525

 

-mikä on ihminen-

Kumpupilvet ja vuorenrinteet

muodostavat luotettavan maisemakuvan.

Sen vuorilla on lasisilmät, kivillä korvissaan tulpat.

Se tietää mitä on tulossa.

Käännän selkäni sille,

edessä minua katsoo

tyyni ja hiljainen avomeri.

Se tietää kalat ei nuku.

Oleminen tuntuu kun Jäämeri tutustuu varpaisiini.

Se tietää mikä on ihminen.

 

IMG_7520

 

Ääniä elämästä

kiitoksen sanoja ja perkeleitä

väkisin pääsee takavasemmalta ohi kiitos,

kun piti olla kova

ja pehmeitä pirullisille.

Ymmärrys kulkee hitaammalla junalla.

Vuoropuhelua kuvien välityksellä

Vuoropuhelua kuvien välityksellä

Ihmisyyden muotoja, utooppisia olentoja ja

kadotettuja kiusauksia.

Käytän kutitusta

hylkyjä

lokeroita

mummoni muistoja.

Elämässä on aina

aikaa, armoa ja

karmolistippoja

sekä kaikenlaista kummaa.

Keinuvaa

mieleenpainuvaa

kasautunutta kivaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s