Koeponnistus suoritettu

salaisuuksia-2015

Salaisuuksia, 2015. Yksityiskohta.

Ensimmäiset kuukaudet on hujahtanut uuteen paikkaan opetellessa ja äänimaisemia kuunnellessa. Museokatu on elävä, historiallisestikin merkittävä katu Helsingin sydämessä. Kadun varsi on pullollaan toinen toistaan mukavampia kahviloita ja pieniä kivijalkakauppoja. -Täällä mitään ketjuhömpötyksiä ole, kun ihan niitä aitoja yrittäjiä jotka onnistuneesti palvelee asiakkaita vaikkei etunimeä kirjoitetakaan kupin kylkeen.-

Yhteisöllisyys ja toisistaan välittäminen on normi arkea ja tunnelmaa nostattaa rikas äänimaisema, johon on ollut huikeaa sukeltaa oman työpöydän ääressä. Aamupäivä alkaa linnunlaululla. Kaikupohja onkin melkosen hulppea, liverrys sinkoilee myöhäisjugendin ja 20-luvun klassismin koristamista seinistä alas kadulle kohdaten kellontarkasti 11.40 aamukävelyään toimittavan vanhemman herran, jonka kävelykeppi klonksahtaa luotettavasti joka askeleella. Hitaasti mutta varmasti tämä sama ääni palaa noin tunnin kuluttua ja katoaa skeittilautojen ja matkalaukkujen tasaiseen jyrinään.

Monelle teokselle on heitetty viimeiset heipat kun matka kohti uutta maailmaa on alkanut. ”Salaisuuksia” teos löysi uuden rakastavan kodin Isonmeren takaa ja Suomen puupiirtäjien seuran kuratoimana lennähti Japaniin puupiirroksia perhosen muodossa yhteisnäyttelyyn www.artbooks.jp

Mahtavia asiakkaita on ollut ympäri maailmaa – Japanista, Hollannista, Ranskasta, Kiinasta ja Espanjasta. Heidän perässä vedettävät pakaasit kuullostaa hetkittäin melkein kassakoneen kilinältä jota on tullut ihan kiitettävästi myös lähiseudun kulkijoilta. Ja sehän se tietenkin on mikä kadun pitää elävänä.

Maljan kohotukset -teille kaikille ja- vaihtuvien näyttelyiden kunniaksi, jatkukoon.

Kaikki te ihanat galleriassa vierailleet olette päätyneet pieneksi huolellisesti piirretyksi viivaksi minun päiväkirjaani, tukkimiehen kirjanpidon muodossa. Heinäkuussa 7.dream galleriassa kävi n.150 ihanaa ja elo- ja syyskuun viivasto jatkaa samaan malliin. Sille jo tutuksi tulleelle varikselle, joka oli innoissaan tulossa sisälle asti, liimasin pienen timantin kivijalkaan. Houkuttimeksi.

Liimaan toisen kun 1000 kävijän raja rikkoutuu.

Tervetuloa

7.DREAM gallery & shop

Museokatu 7, 00100 Helsinki

Tue -Fri 11 – 17

Sat 12 – 16

 

 

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Seitsemäs unelma ja pari muuta samalla.

Täällä ollaan aivan täpinää täynnä. Olen haaveillut omasta kauppa-galleria-työhuone kombosta jo useita vuosia. Tiloja on katseltu netistä ja kierrelty kaduilla, olen sovitellut tekemistäni niin Kallioon, Krunikkaan kuin tänne koti Vantaallekin, mutta sitten kun asiat alkaa loksahdella paikolleen, kaikki palikat vain putoilee siistiin nippuun. Sitä luulee ensin päiväuneksi.

Niinpä, yhtenä päiväunena kävelin huvikseni Helsinkiä ristiin rastiin. Kävin Puttesissa pizzalla ja istuin huhtikuun helteillä jäätelöllä puistossa hampaat kalisten. Haaveilin lämmöstä. Löysin itseni Museokadulta ja ajattelin että onpas mukavaa aluetta yhä edelleen. Mieheni on asunut joskus siellä ja muistelin iltarientoja KuuKuussa ja Manalassa. Se oli meidän seurustelun aikaa, niin yli 20 vuotta sitten…..

Päiväuni kävelyn jälkeen, seuraavana aamuna pongasin etuovelta tyhjiä liiketiloja, joista yksi oli sattumalta Museokadulla. Uteliaisuuttani sovin esittelyn ja parin päivän päästä seisoin tilan ovella välittäjän kanssa esittäen rauhallista ja coolia. Näin heti tilaan tullessa vasemman käden puolella ilmanvaihtoa nopeuttavan ”huuvan”, ison ja valoa tuovan näyteikkunan ja sen kauniin suorakaiteen muotoisen huoneen jonka takana on toinen huone parvineen, keittiöineen päivineen. Tilaa löytyy noin 40m2 järkevästi paketoituna 1913 valmistuneen kiinteistön kivijalassa. Ja keltainen talo. Tiesin tulleeni. Eikä ”huuvaakaan” tarvitse tehdä.

Kiireesti kiersin korttelin pari, vaikka kengät jo hankasi ja haistelin ilmaa. Säntäsin kotiin tutkimaan mitä Museokadulla tapahtuu, mitä ja ketä muita siellä on. Kivoja toimijoita ja muutama kehystäjäkin. Hillitön pähkäily ja pään sisäinen kohina, laskelmien tekeminen. Lupasin miettiä viikonlopun yli.

Jätin hakemuksen ja siinä se sitten oli,  seitsemäs unelmani oli löytynyt. Oma paikka, joka löytyi osoitteesta Museokatu SEITSEMÄN. Unelmalistassa luki 7.DREAM. Ihan sopiva nimi.

Oikeasti minulla on ollut unelmalista olemassa jo kauan. Siinä on niin suuria kuin pieniäkin unelmia joista osa on toteutunut ja osa toteutuu sitten kun me ihmiset ollaan valmiita toteuttamaan ne.

Unelmalistallani ensimmäisenä on yliromanttisesti aina ollut Maailman rauha ja ihmisten hyvyys toisiaan kohtaan. Sen toteutumista odotellessa saattaa joutua juomaan toisenkin kupin reilua kahvia.

Toisena inhimillisemmin, valintojen vapaus ja vastuu. Yhteisen hyvän ymmärrys. Pikkasen joskus vaikealta tuntuu tämäkin. Otetaan skumppaa.

Kolmantena olen toivonut omahyväisesti terveyttä ja voimia. Olen kiitollinen kun olen selvinnyt niistä mitä eteeni on tipahdellut. Toistaiseksi voittajana. Suklaata tähän väliin.

Unelmissani neljäntenä on ollut ihan tavis kumppani ja lapsilykky. Toteutunut onni, meille kaikille sopivasti. Kukaan ei ole tavis, kaikilla viiraa sillätavalla mukavasti. Mennään porukalla saunaan.

Viides unelma. Matkakassa. Sitä kerätään aina. Nyt tarkkana sen passin kanssa.

Kuudentena haaveena on Rooma. Ihan vaan pakkomielle, kun en ole käynyt.

 

Ja se THE seitsemäs 7.DREAM joka avataan heinäkuun alussa Helsinkiin Museokadulle.

Avajaisia vietetään keskiviikkona 6.heinäkuuta, Eino Leinon, runon ja suven päivänä.

Ensimmäisen kuukauden näyttely esittelee minun omia teoksia. Seuraaville vapaille kuukausille on mahdollista hakea näyttelyaikaa.

7. DREAM on siis taiteilijavetoinen galleria ja kauppa sekä yhden taiteilijan työhuone.

Kuukausittain vaihtuvat näyttelyt nostaa esiin nykytaiteen eri muotoja kuten maalausta, grafiikkaa ja korutaidetta.

IMG_2119

Sarjasta ”Pilvisiä päiviä” 2016

Sympaattinen kauppa myy uniikkia taidekäsityötä ja pieniä taide-elämyksiä useilta tekijöiltä.

Työhuoneen kätköistä löytyy tuoreita sattumia ja harkittuja herkkuja. Tarjolla on taidegrafiikkaa ja koruja kierrätysmateriaalista suoraan tekijältä.

Tervetuloa kaikki ihanat.


 

7.DREAM is an artistic and creative gallery, shop and studio. Exhibitions are changing monthly, presented are different forms of modern art, painting, graphics and art jewellery. Sympathetic shop sells unigue artistic handicrafts and small art-experiences from several artists and designer craftsmen. Drop in the studio where you can find sweet surprises and delicious delights. Available is art, graphics and jewellery made from recycled materials, direkt from the artist.

 

 

 

 

 

 

 

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Jälleen ihana Arki

Ihanaa aloittaa taas normaali arki piiiitkän kesäloman päätteeksi. Työhuoneella oli jännä tunnelma, kesän aikana siellä tuli käytyä yllättävän vähän. Kello oli pysähtynyt näyttämään 15 vaille kahdeksaa, ohut pölyharso peitti työpöytiä ja ilmassa leijui hento kuivuneen öljyvärin tuoksu. Sen verran sain ensimmäisenä päivänä aikaiseksi että keräsin pölypallerot, luonnostelin muutamaa ajatusta ja terottelin talttoja.

Pitelen Avoimia ovia- työhuoneellani 4.-5.9 klo 12 – 18. Tämä on osa Helsinki Design Week tapahtumaa. Tulepa käymään jos olet kulmilla.

_MG_1977 Sarjasta, Tummien ovien kaupunki. Imperceptible. Jaana Tuomisto.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , | Kommentoi

Sadepäivänä silloin kerran…

Sadepäivänä silloin kerran…

Olen lämmöllä muistellut varhaislapsuuteni mummolaa ja sen pölyistä ullakkoa, jonne sadepäivinä saattoi kiivetä kuuntelemaan sateen ropinaa – tai aikuisten juttuja keittiön pöydän äärellä – ja aistimaan unohdettua aikaa.

IMG_3378Ladonovi

Yksinäiset ladot ja autiot talot ovatkin aina jotenkin kummalla tavalla vetäneet puoleensa. Hylätyissä paikoissa minua on viehättänyt pysähtyneen ajan tunnelma, rauha ja tapahtumattomuuden synnyttämä jännite sekä toisaalta yllättävä tapahtumisen mahdollisuus, oman kätkeytymisen ja elämän jälkien löytämisen ilo. Jännittävistä paikoista, jäljellä olevista esineistä sekä kuluneista kynnyslaudoista ja valon haalistamista jäljistä kukkatapetilla on saattanut lukea kuvitteellisen tarinan menneisyyden tapahtumista…

Sadepäivän muisteluihin siivitti selkeästi eilinen työhuoneen siivous. Kodin työhuone on ollut vähemmällä käytöllä ja tavaraa on unohtunut sinnetänne, kun olen keskittynyt puupiirrosten tekemiseen grafiikan työhuoneellani Vallilassa. Syksyn näyttely koputtelee jo mieltä, laskeutuminen rauhaan ja hyvään työvireeseen vaatii aikaa.

Työskentelyni kulkee sitä tavallista polkua, työhuoneen yksinäisyydestä kohti yhteisöä ja yhteisöllisyyttä, yksinpuhelusta kohti vuoropuhelua, kohti näyttelyä julkisessa tilassa, johon asetan ajatukseni teoksen muodossa. Kuka puhuu, kuka kuuntelee, minä siellä olen.

 

IMG_3402Puretun Hintsasen talon tapettia Lappeenrannasta, 2009.

Puretun Hintsasen talon tapettia Lappeenrannassa, 2009.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Ehkäpä elämä onkin vain sitä miltä tuntuu…

Kiinnostukseni kohteena ovat jokapäiväiset tapahtumat, joita olen ilmentänyt erilaisilla esinekoosteilla ja installaatioilla. Lähtökohdat teoksiini löytyykin useimmiten uutisista, päivän lehdistä tai kohtaamisista ihmisten ja meitä ympäröivän maailman kanssa.

Tämä blogihöpötys olkoon avoinyritys kertoa ja jäsentää taiteellista työskentelyäni, jossa intuitiolla ja tunteella on vahva rooli. Minua kiinnostaa niiden taustalla olevat tietoiset ja tiedostamattomat kulttuuriimme sidotut vaikuttimet. Valintoja on tehty aina intuitiolla ja tunteella, kuin myös henkiin jäämisen todennäköisyydellä. Evoluution myötä olemme oppineet seuraamaan ja tavoittelemaan enemmän positiivisia emootioita, tekemään valintoja sen perusteella mikä tuntuu oikealta, hyvältä tai mielekkäältä ja pois sulkemaan, väistelemään ikäviä, negatiivisia emootioita. Lyriikallaan aina minua innostanut Ismo Alanko (Säätiö) sanookin Sisäinen solarium-albumillaan osuvasti ”ehkäpä elämä onkin vain sitä miltä tuntuu, väsynyt todellisuus hiljaa ohitsemme ontuu…”

Silence. 2013.

Silence. 2013.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Itseäni opettaen yritän huomiseen

Emotionaalinen vuorovaikutus on ollut aina yhtenä lähtökohtana omassa taiteellisessa työskentelyssäni. Käytän emootioita voimavarana ja ärsykkeenä taiteen tekemisessä. Teen kuvia ja teoksia suhteestani ympäröivään maailmaan ja ihmisiin, korostaen henkilökohtaista tunnesisältöä. Työskentelyni perustuu intuition ja niinsanotun järjen luottavaiselle yhteiskäytölle ja vuorovaikutukselle. Uskon pyhästi että taiteen tarkoitus, niin tekijälle kuin sen kokijallekin, on kehittää ja avartaa ihmisen henkistä olemusta, saattamalla yhteen henkinen ja fyysinen tapa olla ja kokea. Opettaa elämään.

IMG_9019

Yksityiskohta teoksesta ”Seitsemän kuolemansyntiä” 2013

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Uusi ihana elämä

Kesä on mennyt kuin siivillä uutta grafiikan työhuonetta rakennellessa. Syksy, arkirutiineineen, heitettiin eteeni eilen aamulla klo.8. Ihan mukavalla tavalla tosin. Seitsemän vuoden ikään ehtinyt poikamme aloitti piiiiiitkän koulutaipaleen, painotus sanalla pitkä, jos yhtään on vanhempiinsa tullut. Miehenikin aloittaa opiskelun ja itse päätin opintoni juuri kevällä.

Opiskelu avaa mukavasti uusia ovia ja tarjoaa mahdollisuuksia muutokseen. Odotan innolla arjen rytmiin tarttumista ja ihan konkreettisesti, sisäänpääsyä niihin muutoksiin. Kuva 

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi